サヨナラベイビ~

Heipparallaa en oo taas pitkään aikaan mitää oikee kirjotellu osittain johtuen siitä, että mitään kummallista ei oo oikein tapahtunu ja toiseks se et mun ainoo lukija on varmaa mun äiti.
Viimeviikko oli taas hassu viikko, sain vihdoin luettuu sen neljännen Twilightin jonka lukemisen alotin 2 vuotta sitten. Oli muute huono kirja :D Oon edelleenki sitä mieltä että ainoastaan se eka kirja oli hyvä.

Okei sitte toinen asia. Oon ruvennu harkitsee tatuoinnin ottamista, ja haluisin jonku semmosen "haiku" tapasen tekstin mun nilkkaa, mikä ois vähä semmone et siin on jotain mikä perjaattees yhdistää mut ja Japanin. Koska sillee mä en haluu koskaan unohtaa tätä paikkaa, tää on mulle liian tärkee. Mietin tässä viellä että mikä olisi semmonen kiva teksti.

Viime viikon sunnuntaina olin Ayanon ja Rikan kaa karaokessa, kiva et mentii sinne kahelttoista ja jouduttiin oottaa jonossa jotain 3 tuntii et päästiin vihdoin sinne karaokeen. Ai että ku otti päähän kyl se odottamine. Vallattii sitte Round 1nin vessan se meikkaushuone ja kökittii siel ja otettii jotain hassuja kuvia. Karaokessa sitte saatii otettuu hieno videoki.


Tänä lauantaina sitte oli Ericin sayonara party. Mentii intialaiseen ravintolaan syömään, ja no syötiin sitä naan leipää varmaa kaikist eniten. Sit pidettii kaikki semmoset hienot puheet Ericille ja ai että oli söpöö. Oli kyl vähän surullista sanoo sille hyvästit, mut nään sen taas joskus jos meen tokioon. <3

Samana iltana mentii sit mun host siskon Yukan ja Tsitikan kaa syömään okonomiyakia. Oli kyl ihmeen hauskaa ottaen huomioon, että Tsitika ei osaa Japania eikä mun host sisko kunnolla Englantia. Ja ai että se okonomiyaki oli hyvää. Vaatteet vaa vähän hais sen jälkee.


Sit tänään heräsin nättiin päänsärkyyn ai että se oli hirveetä. Olin sopinu kuitenki et tapaan Tsitikan 12 et lähen sen kaa ruokaostoksille huvin vuoks ku ei ollu oikee mitää muutakaan tekemistä. Oli kyl ihan hauskaa. Mama oli sit tehny iltaruoaks pizzaa ja mun lemppari ruokaa spagettia ja jauhelihakastiketta !! <3 幸せ~<3

-Iffie

p.s. koittakaa nyt pistää sitä kommenttii et tiiän ettei mun äiti oo ainoo joka tätä lukee :D

日本語のレポート！！大変だった！

Tässä ois mun japaninkielinen esitelmä kansaista jos joku haluu koittaa lukee :D

関西

１２月の２２日京都にいきました。本当に楽しかったです！学校の留学生と中国人と先生とみんな一緒に行きました。たくさん友達つくりました。１日目、仙台から京都までバスで行きました。二日目金閣寺にいきました、でも留学生と先生だけしか行きませんでした。中国人と彼らの先生はおてらにいきました、だから一緒にじゃありませんでした。金閣寺にいっぱいしゃしんをとりました。あととうえいうすまさえいがむらに行きました。その中にパワーレインジャースのへやがありました、本当になつかしいものでした。えいがむらのそとにはむかしの日本の村がありました、あの村はすてきでした。えいがむらでアイスクリームをいっぱい食べました。三日目クリスマスイーブ！朝九時に電車にのりました、大阪に行きました。大阪にさいしょうすいぞくかんにいきました。すいぞくかんで魚がいっぱいいました、本当にきれいでした。ウェールシャークも見ました、すっごく大きかったです。すいぞくかんの後大阪のどとんぼりにいきました。どとんぼりで世界の一番おいしいなおこのみやきを食べました。食べたらちょっとお買い物しました。大阪城に行くはさいしょのつもりでした、でも時間足りませんでした。京都にもどったらにんじゃレストランでクリスマスの夜ご飯食べました。レストランからナルトカードもらいました！四日目クリスマスにいなりふしみにいきました。クリスマスだったのでみんなサンタさんのふくで出かけました。ほんとうにはずかしかったです。いなりふしみでいっぱいあるきました。いなりふしみの後清水寺に行きました。そこで昼ご飯も食べました。清水寺で学校の中国人も会いました。でもすぐ中国人のみんなきえました。清水寺で買い物いっぱいしました。清水寺からあるいてぎおんに行きました。まいこさんをさがしました、でもみつけられませんでした。ぎおんで ”ゲイシャハンチング”　とゆう曲をつくりました。りょかんにもどったら、夜ご飯食べたらクリスマスプレセントこうかんしました。五日目はエキデンの日。みんなはやくおきて、一緒に出かけました。スタジウムで朝ご飯のべんとうをたべました。りくじょうぶが走るとき、留学生と中国人のみんな ”We will rock you” を歌いました。スタジウムにオケストラが二つもありました。りくじょうぶのおうえんをほんとうにがんばりました。さいごに育英のじょしはさんいだんしはよんいになりました。

友達、スターバックスとインターネット！

やっホー

Mielenkiintoista viikkoa ollaan taas vietetty täällä jaappanialassa. Maanantaina tultiin siis pois Kyotosta, sen jälkeen en ookkaan oikeen muuta tehny ku vaan istunu kotona. Uudenvuoden aattona kyl käytiin karaokessa siskojen kaa, ja ei vitsi oli kyl hauskaa, mut ne oli niin helvetin nopeita, ni mun piti oottaa tunti ennen ku mun biisit tuli et pääsin laulaa. Miks must tuntuu etten hirveesti enää haluu niitten kaa mennä karaokeen... Oon kans alottanu lenkkeilyn taas, ai että ku tuntu ihanalta heti sen ekan kerran jälkee. Paitsi että seuraavana päivänä jalkoihin sattu ihan jumalattomasti. Sitte oli uusvuos, oli varmaan tylsin uus vuos sitte sen yhen vuoden jälkee ku olin kipee. Mut niinku me vaan katottiin telkkaa ninki kahteentoist asti ja sit oli countdown, sit vaa jatkettii telkan kattomist kunnes kello oli puol kolme. Sit lähettiin temppeliin esittää jotku ihme toiveet. Ostin taas semmosen fortune paperin ja toi isoveikka sitte kääns sen mulle, basically siinä vaa sanottiin et "believe in your self". Sitte tänään päätin että en todellakaa jää enää kotiin ni päätin sit tulla Chaysen seuraks tänne starbucksiin käyttää internettiä. Ja koska mun iternet yhteys katkes, ni käytän tätä maksullista mistä en maksa mitään, ni ainoo sivu mille pääsen on tää <3


Tässä random kuva musta ja host veljestä :D

-Iffie

４日目 エキデン

Sanotaan nyt että sinä aamuna oli kaikista vaikein herätä sillä herätys oli kuudelta. Koulupukukin piti laittaa päälle ja se vei mukavasti aikaa. Yksi kiinalaisista pojista oli unohtanut koulupukunsa, joten hänen piti laittaa päälle ylipitkä Sendai Ikuei takki. Tosiaan mentiin sitten heti lähikauppaan ostamaan lounas, koska stadiumilta ei varmasti kauheasti ruokaa löytyisi. Jatkoimme sitten kyoton asemalle, vaihdoimme junaa ja metroa useaan kertaan. Lopulta kun pääsimme Stadionille, oli erittäin vaikea löytää meille paikat.

Kaikki vaihto-oppilaat (paitsi Tsitika) menivät alimmalle riville istumaan Ayeletin kanssa. Sain kaksi uutta kiinalaista kaveria, jotka istuivat takanani koko ajan. Heille oli hauska jutella koska he pitivät animesta niinkuin minäkin. Juoksijat tulivat rivissä kentälle, huusimme varmasti kaikista lujiten kun Sendai Ikuein juoksijat esiteltiin. Ayelet keksi jokaiselle juoksijalle omat kannustus huudot. Kaikki oppivat ne kannustushuudot hetkessä, ja huusimme niitä joka kerta kunnes juoksijat olivat poistuneet kentältä.

Tyttöjen juoksun aikana rupesimme kaikki laulamaan We will rock you laulua, ja Chayse veti kaikki säkeistöt.

Voin vain arvata kuinka huonossa kunnossa kaikkien äänet sen huutamisen jälkeen on ollut. Sitten meille tultiin myös valittamaan siitä, että nousimme seisomaan kun hurrasimme juoksijoille. Mietin vain sitä että meidän edessämme ei edes niitä juoksijoita ollut, joten mitä ne meidän takan olevat ihmiset sitten eivät oikein nähneet? Stadionilla oli myös pari orkesteria, jotka soittivat tämän hetken hittibiisejä kuten AKB48 tai One Piecen tunnusmusiikkia. Yhdessä vaiheessa alkoi soimaan myös Cutie Honey, joka on yksi minun lempi kappaleistani, joten lauloin ihan onnessani kun sitä soitettiin. Katsoimme televisiosta kuinka meidän koulun Kenialainen juoksija odotti puolivälissä vaihtoa. Alkoi melkein käydä jännittäväksi, olihan se kuitenkin meidän kaveri joka siellä juoksi eikä kukaan tuntematon. Vähän ajan päästä alkoi ihmisiä juosta jo kentälle, ja meidän koulun Kenialainen juoksi kolmantena. Toinen afrikkalainen toisena, ja ensimmäisenä juoksi japanilainen. Olin ehkä vähän iloinen siitä, että voittaja oli japanilainen, koska no tämä kisa kuitenkin oli Japanissa ja Japanin lukioiden välinen kisa. Ja jos japanilaisen tytön kannoilla on kaksi kenialaista, ni eikö se osoita aika voimakasta tahtoa voittaa ja monen kuukauden kovaa harjoittelua. Kun poikien juoksu oli alkamassa, lähdimem stadionilta, että pääsisimme matkan puoliväliin kannustamaan juoksioitamme. Neljällä pojalla oli pahvit joissa luki Sendai Ikuei No.1 !


He harjoittelivat kannustus biisin ja liikkeet, ja kun rupesin ihan randomisti laulamaan Cutie Honeytä niin pojat rupesivat tanssimaan mukana, minusta se oli aika huvittava näky. Kannustimme niin hyvin kuin pystyimme kun Ikuein juoksijat ohittivat meidät.

Kun juoksijoita ei enää näkynyt, lähdimme takaisin stadionia päin. Kisa päättyi niin, että tytöt tulivat kolmansiksi ja pojat neljänsiksi. Pakko olla ylpeä kavereista. Lähdimme stadionilta melkein heti sinne päästyämme. Tarkoituksenamme oli mennä paikkaan mikä olisi ollut täynä patsaita, mutta suunnitelmat vähän muuttuivat kun se olikin mennyt jo kiinni. Meillä oli kaksi vaihtoehtoa, lähteä kiertelemään yksin tai mennä Ryokanille. Kävikin niin että minä, Chayse ja Max olimme ainoita jotka eivät menneet takaisin ryokanille. Menin Kyoton isolle ostoskadulle etsimään jotain kivaa itselleni, ja päädyinkin bodyshoppiin joka sattuu olemaan yksi lempikaupoistani. Palasin Ryokanille suhkoht ajoissa, koska minun täytyi viellä pakata, ja halusin vähän laittautua, sillä oli viimeinen ilta Kyotossa. Tuntui jotenkin ihanalta kun ei tarvinnut kiirehtiä ollenkaan, vaan sai tehdä kerrankin kaiken rauhassa. Illallisella pakotin pöydässäni olevat pojat syömään kaiken mitä siinä jäljellä viellä oli. Ja illallisen jälkeen leikimme joitain leikkejä. Ni leikki oli aivan mahtava kun yksi kiinalainen pienikokoinen tyttö yritti huutaa kovempaa kuin Max. Leikkien jälkeen mentiin normaaliin tapaan kylpyyn. Pakko sanoa että tulee kyllä hirveä ikävä sitä ihanaa kylpyä, siinä melkein mahtui uimaan. Kaikenkaikkiaan, Kyoton reissu oli aivan mahtava. Tulen viellä joku päivä käymään siellä uudestaan. Kiitos !

Tässä sit viel jotain kuvia kotimatkalta ku mentii tokion läpi :)




¨

- Iffie

３日目 メリークリスマス！ちょっとおそいけど。

Aamupalalla kysyin kiinalaisten oppilaiden luokanvalvojalta, että mihin he olivat menossa sinä päivänä. Opettaja kertoi, että he olivat menossa Ginkakujille ja Kiyomizuderaan. Meidän opettajamme sitten ehdotti että he skippaisivat Ginkakujin, ja tulisivat meidän mukana Inari fushimille, sillä me olimme menossa sen jälkeen itsekkin Kiyomizuderaan. Mutta me sitten sovimme tapaavamme Kiyomizuderalla. Koska oli joulupäivä jouduimme pistämään joulupukki vaatteet päälle. Itse en kyllä pistänyt muuta kuin hatun, ylpeyteni seisoo liian korkealla. Ayelet oli päättänyt sinä päivänä, että hän ei ota karttaa tai ohjeitä ollenkaan mukaan, vaan antaa meidän hoitaa ohjaaminen. Tsitika oli ensimmäinen joka ohjasi meidät Ryokanista asemalle, osti meille junaliput ja ohjasi meidät oikealle junaraiteille. Minä sainkin sitten seuraavan tehtävän, mikä muuten oli varmasti kaikista helpoin. Minun piti varmistaa että kaikki jäivät oikealla asemalla pois, eli pysäkkinä oli Inari Station. Sieltä minun piti johdattaa kaikki Inari Fushimille mikä sattui olemaan kymmenen metrin päässä asemasta. Inari Fusimi oli temppeli alue missä oli jonossa tuhansia torii portteja, mitkä on lahjoitettu sille paikalle.


Aluksi poikkesimme vähän reitiltä ja menimme metsään vaeltelemaan, mutta sitten hautausmaan kautta pääsimme oikein hienosti taikaisin perille. Minä ja Tsitika jäimme yhdessä vaiheessa alas juomaan teetä, koska emme halunneet mennä ihan ylös asti. No kuitenkin, huomasin että siitä paikasta alas tuleminen olikin kymmenen kertaa helpompaa kuin ylös kiipeäminen. Kävin muita ootellessa ostamassa muutamat postikortit lähetettäväksi. Kun muut tulivat takaisin, lähdimme kohti Kiyomizuderaa, ja tässävaiheessa oli Chaysen vuoro johtaa. Hienosti pääsimmekin perille. Kaikilla oli tässä vaiheessa jo niin nälkä että menimme ravintolaan syömään. Tilasin kitsune udonia, koska siinä oli paistettua tofua, ja minä rakastan paistettua tofua. Kiinalaisetkin tulivat sinne silloin kun olimme syömässä, mutta he kaikki katosivat joten se siitä niiden kanssa olemisesta. Tsitikakin katosi heti ruoan jälkeen, niin emme me paljoa hänenkään kanssa olleet. Kipusimme sitten taas sinne missä temppelit olivat ja otimme taas paljon kuvia.


Koska meillä oli joulupuvut päällä niin sanoimme kaikille ulkolmaalaisille hyvää joulua. Olimme varmasti koko paikan suosituimmat ihmiset sinä päivänä, sillä varmaan sata ihmistä tuli pyytämään yhteis kuvaa heidän kanssaan. Itse halusimme ottaa yhteiskuvia vain niiden ihmisten kanssa joilla oli kimonot päällä. Ostin itselleni Kiyomizuderasta paljon tuliaisia ja ostin myös fortune paperin (ja en osaa nyt suomentaa sitä), jota ei muuten ole vielläkään käännetty. Kiyomizuderasta suuntasimme sitten Gioniin, olisimme voineet ottaa bussin mutta koska Gion oli niin lähellä niin aattelimme, että voimme yhtähyvin kävellä. Gionissa yritimme bongata geishoja, ja teimme jopa oman ”Geisha hunting” biisin.

En malta odottaa että näen Maxin kuvaaman videon. Lopulta emme nähneetkään yhtään geishaa joten palasimme takaisin Ryokaniin. Iltaruoan jälkeen pidimme pienen lahjanvaihto jutun ja saimme nauraa kaikille hauskoille lahjoille mitä sieltä sattui nyt paljastumaankaan. Esimerkiksi yksi kiinalainen poika sai sheivereitä joululahjaksi, noh ainakin se on hyödyllinen lahja.

２日目 大きな魚

Täs nyt tulee tätä kirjakieli settii taas pikkasen, koittakaa kestää :)


Sinä päivänä oli taas aikainen herätys sillä meidän piti ottaa kello yhdeksän juna Oosakaan. Juna oli täynnä ihmisiä, ja yksi mies tönäisi minua kovaa koska olin vahingossa horjahtanut vähän häntä päin. Junassa tapasimme erään Ranskalaisen miaitaehen jonka kanssa keskustelimme matkan ajan. Huomasin, että hän luki Stieg Larssonin kirjaa. Hän kertoi että on asunut Japanissa kymmenen kuukautta. No kuitenkin sitten kun pääsimme Osakaan, olin ihan innoissani sillä näin erittäin korkeita rakennuksia, ja meillähän Suomessa ei mitään sellaisia ole, eli niistä korkeista rakennuksista on melko helppo innostua. Juna-asemalla näimme junan joka mainosti Universal Studios Japania, ja hetken jo ajattelimme, että olisimme voineet hypätä siihen junaan. Kuitenkin tämä juna missä jo olimme johti meidät Oosakan akvaariota päin. Akvaariosta eniten innoissaan oli varmasti Chayse, joka vihdoin kolmen vuoden odotuksen jälkeen pääsisi käymään akvaariossa. Junasta poistuttuamme jouduimme kävelemään pienen matkan. Matkalla näimme turkkilaisen ravintolan, mistä sai ostettua jäätelöä, joten pojat sitten tarjosivat meille jäätelöt, koska olivat aikaisemmin hävinneet meille vedon. Akvaarion vieressä oli iso maailman pyörä, mutta Ayelet sanoi, että emme saa mennä siihen, koska se on liian hidas ja vie meiltä paljon aikaa.


Akvaarioon päästessämme heti ensimmäisenä näimme altaan, jossa sukeltaja putsasi lasia. Saimme ottaa pari kuvaakin hänen kanssaan. Allas oli täynä värikkäitä kaloja ja pienenpieniä vasara haita.

Kävelimme vähän pidemmälle ”Japanin metsään” missä pienet saukot uiskentelivat ja leikkivät. Sitä söpömmäksi on kyllä minkään vaikea mennä. Näimme myös ihania hylkeitä jonka kanssa pystyi leikkimään, tosin lasin takaa. Ayelet, Chayse ja Tsitika juoksivat vuoronperään edestakaisin lasin edessä ja hylje seurasi heitä. He saivat aikaiseksi melkoisen yleisön meille. Vähän pidemmällä näimme pallokaloja, joita yritimme pelästyttää jotta ne pullistuisivat. Oli kyllä ihan turhaa, sillä niitä ei näyttänyt pelästyttävän mikään. Viereisessä altaassa oli ihan älyttömän isoja kaloja. Olin ihan järkyttynyt siitä minkä kokosia ne olivat. Ensinmäinen ajatus mikä tuli mieleeni oli etä en enään koskaan ui meressä. Seuraavaksi näimme pingviinejä, joita juuri silloin ruokittiin, eli yleisö oli iso. Emme sen taki jääneet siihen kuin vain ottamaan pari kuvaa. No sitten pääsimmekin maailman toisiksi suurimman tankin eteen. Ensimmäisenä näimme älyttömän isoja rauskuja, jotka olivat muuten erittäin pelottavia sillä pystyimme näkemään niiden sisään.

Sitten eteemme ilmestyikin valas hai, joka oli varmastikkin koko akvaarion isoin kala. Verrattuna muihin haihin tai valaisiin se oli melko söpökin, iso suu sillä kyllä oli. Valashai oli kuin altaan bussi, sillä kaikki muut pienemmät kalat tarttuivat siihen aina kun se liikkui. Laiskoja nuo akvaariokalat.Akvaarion matkamuisto myymälästä ostin itselleni valashai pehmolelun ja postikortin. Akvaariolta sittensuuntasimme kohti Dotonboria, en ihan ymmärtänyt mitä se dotonbori merkitsi, mutta tarkoituksena oli mennä syömään Okonomiyakia ja mahdollisesti Takoyakia. Se oli ihan uskomatonta, paikka oli täynä kauppoja ja ravintoloita.


Ensimmäisenä tietenkin huomasin H&Män joka sattuu olemaan lemppari liikkeeni. Jouduin rukoilemaan Ayeletilta, että hän päästäisi minut käymään siellä, mutta hän ensiksi sanoi, että en saa. No menimme syömään Okonomiyakia, ja ai että se oli ihan mahtavaa. Muut ostivat myös kalkkunan koiven, joka osoittautuikin porsaaksi. Ruoanjälkeen totesimme, että meillä ei aika riitä Oosakan linnaan, joten saimme käydä vähän ostoksilla. Ayelet antoi minulle luvan käydä H&Mssä, ja olin erittäin onnellinen. Kävimme ostamassa viimeisetkin joululahjat ja joitain tuliaisia. Yhdestä kaupasta löysimme Wonka suklaata, josta olin ihmeissäni, sillä eihän meillä suomessa mitään sellaista ole koskaan ollut. Kun olimme valmiita, lähdimme takaisin Kyotoa päin. Matkalla tuli taas vähän ongelmia, kun emme tienneet mikä metro pitäisi ottaa. Pärjäsimmekin lopulta sitten hienosti. Koska oli jouluaatto, menimme Kyotossa erääseen ninja ravintolaan syömään. Meille oli tilattu jo erikseen menut, joten meidän tarvitsi vain valita vaihtoehdoista. Tilasin porsasta joka oli lehtien peitossa. Minulla varmaan kesti puoli tuntia että sain syötyä ne lehdet sen lihan päältä, mutta oli se odottamisen arvoista. Ayelet oli sanonut, että minulla ja Tsitikalla oli synttärit, jotta saisimme jotain ilmaista, ja kyllähän me saimme taikashown. Koska olin maininnut että tykkään narutosta, niin sain myös naruto kortin, olin niin onnellinen ! Jälkiruoaksi saimme jotain juustojuttua ja lautaselle he olivat kirjoittaneet sukunimeni, joka oli kirjoitettu muuten ihan väärin.




- Iffie

友達はいいね !

Hei taas pitkästä aikaa pupuset! Tosiaan en oo nyt kirjotellu mitään vähään aikaan johtuen ajan puutteesta, ja siitä että olin tossa luokkaretkellä 6 päivää. Elikkä joo pistän nyt postauksii mun matkasta, niit tulee neljä koska en rupee kirjottaa niistä 12 tunnin bussimatkoista ihan turhaa. Täs nyt on joitain juttui kirja kielel ku tää on mun essee myö, huomen pitää kääntää englanniks.


Sanotaan nyt vaikka, että ensimmäinen päivä oli mielenkiintoinen. Yö meni hyvin, vaikka huonetoveri mutisikin unissaan. Aamupala oli 7.30, eli oli erittäin vaikea herätä aikasin aamupalaa varten. Lähdimme majatalosta noin klo 8.30. Ayelet pisti meidät tarkkailemaan kunnolla reitin Kyoton asemalle, että jos joskus eksyisimme, olisi helppo löytää takaisin. Kyoton asemalla meinasimme ensiksi mennä väärään bussiin, tarkotuksemme oli mennä Kinkakujille eli kultaiselle paviliongille, mutta tämä bussi oli menossa Ginkakujille eli hopealle pavilijongille. Mietin siinä vaiheessa, että olisi ihan hyvien kuvien vuoksi ollut ihan mukavaa sille hopealle paviliongillekkin mennä. Löydettyämme oikean bussin, olimme hieman tylsistyneitä, koska matka kesti odotettua kauemmin. Voin sanoa kyllä, että se bussimatka kyllä kääntyikin hieman mielenkiintoisemmaksi (johtuen siitä että yks autoa ajava mies siinä dösän vieressä runnkkas samalla ku katto meitä ja ajo). Kinkakujilla otimme paljon hienoja kuvia, joitain vähän hullumpia ja joitain täysin aivottomia. Varsinkin se yksi kuva missä vahingossa löin Chaysea.


Ostimme ”omamorit” itsellemme ja lahjaksi ystäville tai perheelle. Kun olimme valmiita lähdimme etsimään juna-asemaan, joka oli muuten melko vaikea löytää. Kysyimme neuvoa matkalla, ja kävelimme noin puoli tuntia. Oli ainakin hyvää liikuntaa. Junaakin vaihdoimme useaan kertaan, kävelimme pitkän matkan, kunnes pääsimme Toei Uzumasa Eigamuraan. Heti sisälle päästyämme olin niin innoissani kaikesta. Yhtäkkiä koko mun lapsuus oli tullu mun esille, kun näin Power rangers hahmoja kaikkialla!


Menimme hissiin joka tärisi ja suihkutti jotain päällemme. Menimme kaikki paistinpannuun makaamaan, ja Ayelet otti kuvia. Menimme saliin joka oli täynnä Power rangers figuureja. Menimme Eigamuran ulkoalueelle joka näytti samalta kuin 1900 luvun alussa tehdyt elokuvat. Vanhoja japanilaisia taloja, teehuoneita ja teattereita.

Aloitimme kierroksemme ninja varuste kaupasta, jossa myytiin ninjojen aseita. Ne eivät kyllä olleet aitoja, vaan muovista tehtyjä. Kaupan edessä oli haoriin pukeutunut samurai mies, joka otti kuvia turistien kanssa. Kiertelimme sitä paikkaa ja kävimme matkamuisto ostoksillla. Siinä paikassa oli myös kummitustalo, mutta se oli liian kallis, joten emme menneet sinne. Kävelimme yhden lammen vierestä, ja yhtäkkiä siitä lammesta alkoi tulemaan höyryä. Lammesta alkoikin nousta dinosaurus joka päästeli ääniä. Se oli kyllä aivan mahtavaa, pojat yrittivät heittää dinosaurusta pienillä kivillä, mutta turhaan. Tämän jälkeen meillä oli jo niin nälkä, että menimme ravintolaan syömään. Ruoka oli hyvää, mutta kohokohta oli, kun tilasimme ämpärillisen jäätelöä. Söimme sen 12 minuutissa, ja meitä oli viisi henkilöä syömässä sitä.

Ruoan jälkeen puhaltelimme saippuakuplia sitä aiemmin näkemäämme samuraita päin, ja tämä samurai yritti hajottaa saippuakuplat miekallaan. Eigamuran jälkeen oli tarkoitus lähteä käymään Nijo linnassa, mutta matkaan tuli pieniä mutkia. Ensiksi kävelimme kaikessa rauhassa bussipysäkille. Siellä halusimme varmistaa, että meneekö kyseinen bussi sinne minne halusimme mennä. Nainen kertoi, että se bussipysäkki oli väärä, joten lähdimme kävelemään takaisin Eigamuraan päin, jonka lähellä oikea bussipysäkki kuulema oli. Eigamuran porteilla kysyimme neuvoa vahtimestarilta, ja hän sanoi, että olemme ihan väärässä suunnassa. Hän sanoi meille, että se bussipysäkki olisi muka siinä suunnassa missä aikaisemmin olimme. Kiersimme tämän paikan kokonaan, eikä mitään löytynyt, joten vähän huiliaksemme etsiskelemistä menimme temppeliin joka sattui olemaan siinä vieressä. Istuimme temppelin portailla vähän aikaa, ja mietimme mitä voisimme tehdä. Päätimme kuitenkin että etsimme sen oikean pysäkin, ja menemme sinne linnaan niinkuin olimme aikaisemmin sopineet. Kävelimme pitkän matkan bussipysäkille, ja kun pääsimme pysäkille meille kerrottiin että se bussipysäkki oli väärä, että meidän piti mennä toiselle puolelle katua. No mehän menimme, ja siellä meille kerrottiin, että se puoli oli väärä. Ayelet oli vihainen sille miehelle joka oli aluksi meille valehdellut. Pääsimme sitten vihdoin bussiin ja olimme matkalla linnaan. Vaihoimme bussia jossain vaiheessa, ja istuimme siinä bussissa kaksi minuuttia, ja olimme perillä. Olisimme oikeasti voineet kävellä sen makan, mutta ohjeissamme sanottiin että pitää ottaa bussi niin mehän otimme. No perille päästyämme huomasimme, että Nijo linna oli mennyt kiinni neljältä, ja tässä vaiheessa kello oli jo kuusi. Illalla oli vaikea kävellä ruokasaliin, koska jalat olivat ihan kuolleet sen päivän kävelemisen takia. Seuraavaa päivää odotellessa.



- Iffie