３日目 メリークリスマス！ちょっとおそいけど。

Aamupalalla kysyin kiinalaisten oppilaiden luokanvalvojalta, että mihin he olivat menossa sinä päivänä. Opettaja kertoi, että he olivat menossa Ginkakujille ja Kiyomizuderaan. Meidän opettajamme sitten ehdotti että he skippaisivat Ginkakujin, ja tulisivat meidän mukana Inari fushimille, sillä me olimme menossa sen jälkeen itsekkin Kiyomizuderaan. Mutta me sitten sovimme tapaavamme Kiyomizuderalla. Koska oli joulupäivä jouduimme pistämään joulupukki vaatteet päälle. Itse en kyllä pistänyt muuta kuin hatun, ylpeyteni seisoo liian korkealla. Ayelet oli päättänyt sinä päivänä, että hän ei ota karttaa tai ohjeitä ollenkaan mukaan, vaan antaa meidän hoitaa ohjaaminen. Tsitika oli ensimmäinen joka ohjasi meidät Ryokanista asemalle, osti meille junaliput ja ohjasi meidät oikealle junaraiteille. Minä sainkin sitten seuraavan tehtävän, mikä muuten oli varmasti kaikista helpoin. Minun piti varmistaa että kaikki jäivät oikealla asemalla pois, eli pysäkkinä oli Inari Station. Sieltä minun piti johdattaa kaikki Inari Fushimille mikä sattui olemaan kymmenen metrin päässä asemasta. Inari Fusimi oli temppeli alue missä oli jonossa tuhansia torii portteja, mitkä on lahjoitettu sille paikalle.


Aluksi poikkesimme vähän reitiltä ja menimme metsään vaeltelemaan, mutta sitten hautausmaan kautta pääsimme oikein hienosti taikaisin perille. Minä ja Tsitika jäimme yhdessä vaiheessa alas juomaan teetä, koska emme halunneet mennä ihan ylös asti. No kuitenkin, huomasin että siitä paikasta alas tuleminen olikin kymmenen kertaa helpompaa kuin ylös kiipeäminen. Kävin muita ootellessa ostamassa muutamat postikortit lähetettäväksi. Kun muut tulivat takaisin, lähdimme kohti Kiyomizuderaa, ja tässävaiheessa oli Chaysen vuoro johtaa. Hienosti pääsimmekin perille. Kaikilla oli tässä vaiheessa jo niin nälkä että menimme ravintolaan syömään. Tilasin kitsune udonia, koska siinä oli paistettua tofua, ja minä rakastan paistettua tofua. Kiinalaisetkin tulivat sinne silloin kun olimme syömässä, mutta he kaikki katosivat joten se siitä niiden kanssa olemisesta. Tsitikakin katosi heti ruoan jälkeen, niin emme me paljoa hänenkään kanssa olleet. Kipusimme sitten taas sinne missä temppelit olivat ja otimme taas paljon kuvia.


Koska meillä oli joulupuvut päällä niin sanoimme kaikille ulkolmaalaisille hyvää joulua. Olimme varmasti koko paikan suosituimmat ihmiset sinä päivänä, sillä varmaan sata ihmistä tuli pyytämään yhteis kuvaa heidän kanssaan. Itse halusimme ottaa yhteiskuvia vain niiden ihmisten kanssa joilla oli kimonot päällä. Ostin itselleni Kiyomizuderasta paljon tuliaisia ja ostin myös fortune paperin (ja en osaa nyt suomentaa sitä), jota ei muuten ole vielläkään käännetty. Kiyomizuderasta suuntasimme sitten Gioniin, olisimme voineet ottaa bussin mutta koska Gion oli niin lähellä niin aattelimme, että voimme yhtähyvin kävellä. Gionissa yritimme bongata geishoja, ja teimme jopa oman ”Geisha hunting” biisin.

En malta odottaa että näen Maxin kuvaaman videon. Lopulta emme nähneetkään yhtään geishaa joten palasimme takaisin Ryokaniin. Iltaruoan jälkeen pidimme pienen lahjanvaihto jutun ja saimme nauraa kaikille hauskoille lahjoille mitä sieltä sattui nyt paljastumaankaan. Esimerkiksi yksi kiinalainen poika sai sheivereitä joululahjaksi, noh ainakin se on hyödyllinen lahja.