Sinä päivänä oli taas aikainen herätys sillä meidän piti ottaa kello yhdeksän juna Oosakaan. Juna oli täynnä ihmisiä, ja yksi mies tönäisi minua kovaa koska olin vahingossa horjahtanut vähän häntä päin. Junassa tapasimme erään Ranskalaisen miaitaehen jonka kanssa keskustelimme matkan ajan. Huomasin, että hän luki Stieg Larssonin kirjaa. Hän kertoi että on asunut Japanissa kymmenen kuukautta. No kuitenkin sitten kun pääsimme Osakaan, olin ihan innoissani sillä näin erittäin korkeita rakennuksia, ja meillähän Suomessa ei mitään sellaisia ole, eli niistä korkeista rakennuksista on melko helppo innostua. Juna-asemalla näimme junan joka mainosti Universal Studios Japania, ja hetken jo ajattelimme, että olisimme voineet hypätä siihen junaan. Kuitenkin tämä juna missä jo olimme johti meidät Oosakan akvaariota päin. Akvaariosta eniten innoissaan oli varmasti Chayse, joka vihdoin kolmen vuoden odotuksen jälkeen pääsisi käymään akvaariossa. Junasta poistuttuamme jouduimme kävelemään pienen matkan. Matkalla näimme turkkilaisen ravintolan, mistä sai ostettua jäätelöä, joten pojat sitten tarjosivat meille jäätelöt, koska olivat aikaisemmin hävinneet meille vedon. Akvaarion vieressä oli iso maailman pyörä, mutta Ayelet sanoi, että emme saa mennä siihen, koska se on liian hidas ja vie meiltä paljon aikaa.
Akvaarioon päästessämme heti ensimmäisenä näimme altaan, jossa sukeltaja putsasi lasia. Saimme ottaa pari kuvaakin hänen kanssaan. Allas oli täynä värikkäitä kaloja ja pienenpieniä vasara haita.
Kävelimme vähän pidemmälle ”Japanin metsään” missä pienet saukot uiskentelivat ja leikkivät. Sitä söpömmäksi on kyllä minkään vaikea mennä. Näimme myös ihania hylkeitä jonka kanssa pystyi leikkimään, tosin lasin takaa. Ayelet, Chayse ja Tsitika juoksivat vuoronperään edestakaisin lasin edessä ja hylje seurasi heitä. He saivat aikaiseksi melkoisen yleisön meille. Vähän pidemmällä näimme pallokaloja, joita yritimme pelästyttää jotta ne pullistuisivat. Oli kyllä ihan turhaa, sillä niitä ei näyttänyt pelästyttävän mikään. Viereisessä altaassa oli ihan älyttömän isoja kaloja. Olin ihan järkyttynyt siitä minkä kokosia ne olivat. Ensinmäinen ajatus mikä tuli mieleeni oli etä en enään koskaan ui meressä. Seuraavaksi näimme pingviinejä, joita juuri silloin ruokittiin, eli yleisö oli iso. Emme sen taki jääneet siihen kuin vain ottamaan pari kuvaa. No sitten pääsimmekin maailman toisiksi suurimman tankin eteen. Ensimmäisenä näimme älyttömän isoja rauskuja, jotka olivat muuten erittäin pelottavia sillä pystyimme näkemään niiden sisään.
Sitten eteemme ilmestyikin valas hai, joka oli varmastikkin koko akvaarion isoin kala. Verrattuna muihin haihin tai valaisiin se oli melko söpökin, iso suu sillä kyllä oli. Valashai oli kuin altaan bussi, sillä kaikki muut pienemmät kalat tarttuivat siihen aina kun se liikkui. Laiskoja nuo akvaariokalat.Akvaarion matkamuisto myymälästä ostin itselleni valashai pehmolelun ja postikortin. Akvaariolta sittensuuntasimme kohti Dotonboria, en ihan ymmärtänyt mitä se dotonbori merkitsi, mutta tarkoituksena oli mennä syömään Okonomiyakia ja mahdollisesti Takoyakia. Se oli ihan uskomatonta, paikka oli täynä kauppoja ja ravintoloita.
Ensimmäisenä tietenkin huomasin H&Män joka sattuu olemaan lemppari liikkeeni. Jouduin rukoilemaan Ayeletilta, että hän päästäisi minut käymään siellä, mutta hän ensiksi sanoi, että en saa. No menimme syömään Okonomiyakia, ja ai että se oli ihan mahtavaa. Muut ostivat myös kalkkunan koiven, joka osoittautuikin porsaaksi. Ruoanjälkeen totesimme, että meillä ei aika riitä Oosakan linnaan, joten saimme käydä vähän ostoksilla. Ayelet antoi minulle luvan käydä H&Mssä, ja olin erittäin onnellinen. Kävimme ostamassa viimeisetkin joululahjat ja joitain tuliaisia. Yhdestä kaupasta löysimme Wonka suklaata, josta olin ihmeissäni, sillä eihän meillä suomessa mitään sellaista ole koskaan ollut. Kun olimme valmiita, lähdimme takaisin Kyotoa päin. Matkalla tuli taas vähän ongelmia, kun emme tienneet mikä metro pitäisi ottaa. Pärjäsimmekin lopulta sitten hienosti. Koska oli jouluaatto, menimme Kyotossa erääseen ninja ravintolaan syömään. Meille oli tilattu jo erikseen menut, joten meidän tarvitsi vain valita vaihtoehdoista. Tilasin porsasta joka oli lehtien peitossa. Minulla varmaan kesti puoli tuntia että sain syötyä ne lehdet sen lihan päältä, mutta oli se odottamisen arvoista. Ayelet oli sanonut, että minulla ja Tsitikalla oli synttärit, jotta saisimme jotain ilmaista, ja kyllähän me saimme taikashown. Koska olin maininnut että tykkään narutosta, niin sain myös naruto kortin, olin niin onnellinen ! Jälkiruoaksi saimme jotain juustojuttua ja lautaselle he olivat kirjoittaneet sukunimeni, joka oli kirjoitettu muuten ihan väärin.
- Iffie
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti