４日目 エキデン

Sanotaan nyt että sinä aamuna oli kaikista vaikein herätä sillä herätys oli kuudelta. Koulupukukin piti laittaa päälle ja se vei mukavasti aikaa. Yksi kiinalaisista pojista oli unohtanut koulupukunsa, joten hänen piti laittaa päälle ylipitkä Sendai Ikuei takki. Tosiaan mentiin sitten heti lähikauppaan ostamaan lounas, koska stadiumilta ei varmasti kauheasti ruokaa löytyisi. Jatkoimme sitten kyoton asemalle, vaihdoimme junaa ja metroa useaan kertaan. Lopulta kun pääsimme Stadionille, oli erittäin vaikea löytää meille paikat.

Kaikki vaihto-oppilaat (paitsi Tsitika) menivät alimmalle riville istumaan Ayeletin kanssa. Sain kaksi uutta kiinalaista kaveria, jotka istuivat takanani koko ajan. Heille oli hauska jutella koska he pitivät animesta niinkuin minäkin. Juoksijat tulivat rivissä kentälle, huusimme varmasti kaikista lujiten kun Sendai Ikuein juoksijat esiteltiin. Ayelet keksi jokaiselle juoksijalle omat kannustus huudot. Kaikki oppivat ne kannustushuudot hetkessä, ja huusimme niitä joka kerta kunnes juoksijat olivat poistuneet kentältä.

Tyttöjen juoksun aikana rupesimme kaikki laulamaan We will rock you laulua, ja Chayse veti kaikki säkeistöt.

Voin vain arvata kuinka huonossa kunnossa kaikkien äänet sen huutamisen jälkeen on ollut. Sitten meille tultiin myös valittamaan siitä, että nousimme seisomaan kun hurrasimme juoksijoille. Mietin vain sitä että meidän edessämme ei edes niitä juoksijoita ollut, joten mitä ne meidän takan olevat ihmiset sitten eivät oikein nähneet? Stadionilla oli myös pari orkesteria, jotka soittivat tämän hetken hittibiisejä kuten AKB48 tai One Piecen tunnusmusiikkia. Yhdessä vaiheessa alkoi soimaan myös Cutie Honey, joka on yksi minun lempi kappaleistani, joten lauloin ihan onnessani kun sitä soitettiin. Katsoimme televisiosta kuinka meidän koulun Kenialainen juoksija odotti puolivälissä vaihtoa. Alkoi melkein käydä jännittäväksi, olihan se kuitenkin meidän kaveri joka siellä juoksi eikä kukaan tuntematon. Vähän ajan päästä alkoi ihmisiä juosta jo kentälle, ja meidän koulun Kenialainen juoksi kolmantena. Toinen afrikkalainen toisena, ja ensimmäisenä juoksi japanilainen. Olin ehkä vähän iloinen siitä, että voittaja oli japanilainen, koska no tämä kisa kuitenkin oli Japanissa ja Japanin lukioiden välinen kisa. Ja jos japanilaisen tytön kannoilla on kaksi kenialaista, ni eikö se osoita aika voimakasta tahtoa voittaa ja monen kuukauden kovaa harjoittelua. Kun poikien juoksu oli alkamassa, lähdimem stadionilta, että pääsisimme matkan puoliväliin kannustamaan juoksioitamme. Neljällä pojalla oli pahvit joissa luki Sendai Ikuei No.1 !


He harjoittelivat kannustus biisin ja liikkeet, ja kun rupesin ihan randomisti laulamaan Cutie Honeytä niin pojat rupesivat tanssimaan mukana, minusta se oli aika huvittava näky. Kannustimme niin hyvin kuin pystyimme kun Ikuein juoksijat ohittivat meidät.

Kun juoksijoita ei enää näkynyt, lähdimme takaisin stadionia päin. Kisa päättyi niin, että tytöt tulivat kolmansiksi ja pojat neljänsiksi. Pakko olla ylpeä kavereista. Lähdimme stadionilta melkein heti sinne päästyämme. Tarkoituksenamme oli mennä paikkaan mikä olisi ollut täynä patsaita, mutta suunnitelmat vähän muuttuivat kun se olikin mennyt jo kiinni. Meillä oli kaksi vaihtoehtoa, lähteä kiertelemään yksin tai mennä Ryokanille. Kävikin niin että minä, Chayse ja Max olimme ainoita jotka eivät menneet takaisin ryokanille. Menin Kyoton isolle ostoskadulle etsimään jotain kivaa itselleni, ja päädyinkin bodyshoppiin joka sattuu olemaan yksi lempikaupoistani. Palasin Ryokanille suhkoht ajoissa, koska minun täytyi viellä pakata, ja halusin vähän laittautua, sillä oli viimeinen ilta Kyotossa. Tuntui jotenkin ihanalta kun ei tarvinnut kiirehtiä ollenkaan, vaan sai tehdä kerrankin kaiken rauhassa. Illallisella pakotin pöydässäni olevat pojat syömään kaiken mitä siinä jäljellä viellä oli. Ja illallisen jälkeen leikimme joitain leikkejä. Ni leikki oli aivan mahtava kun yksi kiinalainen pienikokoinen tyttö yritti huutaa kovempaa kuin Max. Leikkien jälkeen mentiin normaaliin tapaan kylpyyn. Pakko sanoa että tulee kyllä hirveä ikävä sitä ihanaa kylpyä, siinä melkein mahtui uimaan. Kaikenkaikkiaan, Kyoton reissu oli aivan mahtava. Tulen viellä joku päivä käymään siellä uudestaan. Kiitos !

Tässä sit viel jotain kuvia kotimatkalta ku mentii tokion läpi :)




¨

- Iffie

３日目 メリークリスマス！ちょっとおそいけど。

Aamupalalla kysyin kiinalaisten oppilaiden luokanvalvojalta, että mihin he olivat menossa sinä päivänä. Opettaja kertoi, että he olivat menossa Ginkakujille ja Kiyomizuderaan. Meidän opettajamme sitten ehdotti että he skippaisivat Ginkakujin, ja tulisivat meidän mukana Inari fushimille, sillä me olimme menossa sen jälkeen itsekkin Kiyomizuderaan. Mutta me sitten sovimme tapaavamme Kiyomizuderalla. Koska oli joulupäivä jouduimme pistämään joulupukki vaatteet päälle. Itse en kyllä pistänyt muuta kuin hatun, ylpeyteni seisoo liian korkealla. Ayelet oli päättänyt sinä päivänä, että hän ei ota karttaa tai ohjeitä ollenkaan mukaan, vaan antaa meidän hoitaa ohjaaminen. Tsitika oli ensimmäinen joka ohjasi meidät Ryokanista asemalle, osti meille junaliput ja ohjasi meidät oikealle junaraiteille. Minä sainkin sitten seuraavan tehtävän, mikä muuten oli varmasti kaikista helpoin. Minun piti varmistaa että kaikki jäivät oikealla asemalla pois, eli pysäkkinä oli Inari Station. Sieltä minun piti johdattaa kaikki Inari Fushimille mikä sattui olemaan kymmenen metrin päässä asemasta. Inari Fusimi oli temppeli alue missä oli jonossa tuhansia torii portteja, mitkä on lahjoitettu sille paikalle.


Aluksi poikkesimme vähän reitiltä ja menimme metsään vaeltelemaan, mutta sitten hautausmaan kautta pääsimme oikein hienosti taikaisin perille. Minä ja Tsitika jäimme yhdessä vaiheessa alas juomaan teetä, koska emme halunneet mennä ihan ylös asti. No kuitenkin, huomasin että siitä paikasta alas tuleminen olikin kymmenen kertaa helpompaa kuin ylös kiipeäminen. Kävin muita ootellessa ostamassa muutamat postikortit lähetettäväksi. Kun muut tulivat takaisin, lähdimme kohti Kiyomizuderaa, ja tässävaiheessa oli Chaysen vuoro johtaa. Hienosti pääsimmekin perille. Kaikilla oli tässä vaiheessa jo niin nälkä että menimme ravintolaan syömään. Tilasin kitsune udonia, koska siinä oli paistettua tofua, ja minä rakastan paistettua tofua. Kiinalaisetkin tulivat sinne silloin kun olimme syömässä, mutta he kaikki katosivat joten se siitä niiden kanssa olemisesta. Tsitikakin katosi heti ruoan jälkeen, niin emme me paljoa hänenkään kanssa olleet. Kipusimme sitten taas sinne missä temppelit olivat ja otimme taas paljon kuvia.


Koska meillä oli joulupuvut päällä niin sanoimme kaikille ulkolmaalaisille hyvää joulua. Olimme varmasti koko paikan suosituimmat ihmiset sinä päivänä, sillä varmaan sata ihmistä tuli pyytämään yhteis kuvaa heidän kanssaan. Itse halusimme ottaa yhteiskuvia vain niiden ihmisten kanssa joilla oli kimonot päällä. Ostin itselleni Kiyomizuderasta paljon tuliaisia ja ostin myös fortune paperin (ja en osaa nyt suomentaa sitä), jota ei muuten ole vielläkään käännetty. Kiyomizuderasta suuntasimme sitten Gioniin, olisimme voineet ottaa bussin mutta koska Gion oli niin lähellä niin aattelimme, että voimme yhtähyvin kävellä. Gionissa yritimme bongata geishoja, ja teimme jopa oman ”Geisha hunting” biisin.

En malta odottaa että näen Maxin kuvaaman videon. Lopulta emme nähneetkään yhtään geishaa joten palasimme takaisin Ryokaniin. Iltaruoan jälkeen pidimme pienen lahjanvaihto jutun ja saimme nauraa kaikille hauskoille lahjoille mitä sieltä sattui nyt paljastumaankaan. Esimerkiksi yksi kiinalainen poika sai sheivereitä joululahjaksi, noh ainakin se on hyödyllinen lahja.

２日目 大きな魚

Täs nyt tulee tätä kirjakieli settii taas pikkasen, koittakaa kestää :)


Sinä päivänä oli taas aikainen herätys sillä meidän piti ottaa kello yhdeksän juna Oosakaan. Juna oli täynnä ihmisiä, ja yksi mies tönäisi minua kovaa koska olin vahingossa horjahtanut vähän häntä päin. Junassa tapasimme erään Ranskalaisen miaitaehen jonka kanssa keskustelimme matkan ajan. Huomasin, että hän luki Stieg Larssonin kirjaa. Hän kertoi että on asunut Japanissa kymmenen kuukautta. No kuitenkin sitten kun pääsimme Osakaan, olin ihan innoissani sillä näin erittäin korkeita rakennuksia, ja meillähän Suomessa ei mitään sellaisia ole, eli niistä korkeista rakennuksista on melko helppo innostua. Juna-asemalla näimme junan joka mainosti Universal Studios Japania, ja hetken jo ajattelimme, että olisimme voineet hypätä siihen junaan. Kuitenkin tämä juna missä jo olimme johti meidät Oosakan akvaariota päin. Akvaariosta eniten innoissaan oli varmasti Chayse, joka vihdoin kolmen vuoden odotuksen jälkeen pääsisi käymään akvaariossa. Junasta poistuttuamme jouduimme kävelemään pienen matkan. Matkalla näimme turkkilaisen ravintolan, mistä sai ostettua jäätelöä, joten pojat sitten tarjosivat meille jäätelöt, koska olivat aikaisemmin hävinneet meille vedon. Akvaarion vieressä oli iso maailman pyörä, mutta Ayelet sanoi, että emme saa mennä siihen, koska se on liian hidas ja vie meiltä paljon aikaa.


Akvaarioon päästessämme heti ensimmäisenä näimme altaan, jossa sukeltaja putsasi lasia. Saimme ottaa pari kuvaakin hänen kanssaan. Allas oli täynä värikkäitä kaloja ja pienenpieniä vasara haita.

Kävelimme vähän pidemmälle ”Japanin metsään” missä pienet saukot uiskentelivat ja leikkivät. Sitä söpömmäksi on kyllä minkään vaikea mennä. Näimme myös ihania hylkeitä jonka kanssa pystyi leikkimään, tosin lasin takaa. Ayelet, Chayse ja Tsitika juoksivat vuoronperään edestakaisin lasin edessä ja hylje seurasi heitä. He saivat aikaiseksi melkoisen yleisön meille. Vähän pidemmällä näimme pallokaloja, joita yritimme pelästyttää jotta ne pullistuisivat. Oli kyllä ihan turhaa, sillä niitä ei näyttänyt pelästyttävän mikään. Viereisessä altaassa oli ihan älyttömän isoja kaloja. Olin ihan järkyttynyt siitä minkä kokosia ne olivat. Ensinmäinen ajatus mikä tuli mieleeni oli etä en enään koskaan ui meressä. Seuraavaksi näimme pingviinejä, joita juuri silloin ruokittiin, eli yleisö oli iso. Emme sen taki jääneet siihen kuin vain ottamaan pari kuvaa. No sitten pääsimmekin maailman toisiksi suurimman tankin eteen. Ensimmäisenä näimme älyttömän isoja rauskuja, jotka olivat muuten erittäin pelottavia sillä pystyimme näkemään niiden sisään.

Sitten eteemme ilmestyikin valas hai, joka oli varmastikkin koko akvaarion isoin kala. Verrattuna muihin haihin tai valaisiin se oli melko söpökin, iso suu sillä kyllä oli. Valashai oli kuin altaan bussi, sillä kaikki muut pienemmät kalat tarttuivat siihen aina kun se liikkui. Laiskoja nuo akvaariokalat.Akvaarion matkamuisto myymälästä ostin itselleni valashai pehmolelun ja postikortin. Akvaariolta sittensuuntasimme kohti Dotonboria, en ihan ymmärtänyt mitä se dotonbori merkitsi, mutta tarkoituksena oli mennä syömään Okonomiyakia ja mahdollisesti Takoyakia. Se oli ihan uskomatonta, paikka oli täynä kauppoja ja ravintoloita.


Ensimmäisenä tietenkin huomasin H&Män joka sattuu olemaan lemppari liikkeeni. Jouduin rukoilemaan Ayeletilta, että hän päästäisi minut käymään siellä, mutta hän ensiksi sanoi, että en saa. No menimme syömään Okonomiyakia, ja ai että se oli ihan mahtavaa. Muut ostivat myös kalkkunan koiven, joka osoittautuikin porsaaksi. Ruoanjälkeen totesimme, että meillä ei aika riitä Oosakan linnaan, joten saimme käydä vähän ostoksilla. Ayelet antoi minulle luvan käydä H&Mssä, ja olin erittäin onnellinen. Kävimme ostamassa viimeisetkin joululahjat ja joitain tuliaisia. Yhdestä kaupasta löysimme Wonka suklaata, josta olin ihmeissäni, sillä eihän meillä suomessa mitään sellaista ole koskaan ollut. Kun olimme valmiita, lähdimme takaisin Kyotoa päin. Matkalla tuli taas vähän ongelmia, kun emme tienneet mikä metro pitäisi ottaa. Pärjäsimmekin lopulta sitten hienosti. Koska oli jouluaatto, menimme Kyotossa erääseen ninja ravintolaan syömään. Meille oli tilattu jo erikseen menut, joten meidän tarvitsi vain valita vaihtoehdoista. Tilasin porsasta joka oli lehtien peitossa. Minulla varmaan kesti puoli tuntia että sain syötyä ne lehdet sen lihan päältä, mutta oli se odottamisen arvoista. Ayelet oli sanonut, että minulla ja Tsitikalla oli synttärit, jotta saisimme jotain ilmaista, ja kyllähän me saimme taikashown. Koska olin maininnut että tykkään narutosta, niin sain myös naruto kortin, olin niin onnellinen ! Jälkiruoaksi saimme jotain juustojuttua ja lautaselle he olivat kirjoittaneet sukunimeni, joka oli kirjoitettu muuten ihan väärin.




- Iffie

友達はいいね !

Hei taas pitkästä aikaa pupuset! Tosiaan en oo nyt kirjotellu mitään vähään aikaan johtuen ajan puutteesta, ja siitä että olin tossa luokkaretkellä 6 päivää. Elikkä joo pistän nyt postauksii mun matkasta, niit tulee neljä koska en rupee kirjottaa niistä 12 tunnin bussimatkoista ihan turhaa. Täs nyt on joitain juttui kirja kielel ku tää on mun essee myö, huomen pitää kääntää englanniks.


Sanotaan nyt vaikka, että ensimmäinen päivä oli mielenkiintoinen. Yö meni hyvin, vaikka huonetoveri mutisikin unissaan. Aamupala oli 7.30, eli oli erittäin vaikea herätä aikasin aamupalaa varten. Lähdimme majatalosta noin klo 8.30. Ayelet pisti meidät tarkkailemaan kunnolla reitin Kyoton asemalle, että jos joskus eksyisimme, olisi helppo löytää takaisin. Kyoton asemalla meinasimme ensiksi mennä väärään bussiin, tarkotuksemme oli mennä Kinkakujille eli kultaiselle paviliongille, mutta tämä bussi oli menossa Ginkakujille eli hopealle pavilijongille. Mietin siinä vaiheessa, että olisi ihan hyvien kuvien vuoksi ollut ihan mukavaa sille hopealle paviliongillekkin mennä. Löydettyämme oikean bussin, olimme hieman tylsistyneitä, koska matka kesti odotettua kauemmin. Voin sanoa kyllä, että se bussimatka kyllä kääntyikin hieman mielenkiintoisemmaksi (johtuen siitä että yks autoa ajava mies siinä dösän vieressä runnkkas samalla ku katto meitä ja ajo). Kinkakujilla otimme paljon hienoja kuvia, joitain vähän hullumpia ja joitain täysin aivottomia. Varsinkin se yksi kuva missä vahingossa löin Chaysea.


Ostimme ”omamorit” itsellemme ja lahjaksi ystäville tai perheelle. Kun olimme valmiita lähdimme etsimään juna-asemaan, joka oli muuten melko vaikea löytää. Kysyimme neuvoa matkalla, ja kävelimme noin puoli tuntia. Oli ainakin hyvää liikuntaa. Junaakin vaihdoimme useaan kertaan, kävelimme pitkän matkan, kunnes pääsimme Toei Uzumasa Eigamuraan. Heti sisälle päästyämme olin niin innoissani kaikesta. Yhtäkkiä koko mun lapsuus oli tullu mun esille, kun näin Power rangers hahmoja kaikkialla!


Menimme hissiin joka tärisi ja suihkutti jotain päällemme. Menimme kaikki paistinpannuun makaamaan, ja Ayelet otti kuvia. Menimme saliin joka oli täynnä Power rangers figuureja. Menimme Eigamuran ulkoalueelle joka näytti samalta kuin 1900 luvun alussa tehdyt elokuvat. Vanhoja japanilaisia taloja, teehuoneita ja teattereita.

Aloitimme kierroksemme ninja varuste kaupasta, jossa myytiin ninjojen aseita. Ne eivät kyllä olleet aitoja, vaan muovista tehtyjä. Kaupan edessä oli haoriin pukeutunut samurai mies, joka otti kuvia turistien kanssa. Kiertelimme sitä paikkaa ja kävimme matkamuisto ostoksillla. Siinä paikassa oli myös kummitustalo, mutta se oli liian kallis, joten emme menneet sinne. Kävelimme yhden lammen vierestä, ja yhtäkkiä siitä lammesta alkoi tulemaan höyryä. Lammesta alkoikin nousta dinosaurus joka päästeli ääniä. Se oli kyllä aivan mahtavaa, pojat yrittivät heittää dinosaurusta pienillä kivillä, mutta turhaan. Tämän jälkeen meillä oli jo niin nälkä, että menimme ravintolaan syömään. Ruoka oli hyvää, mutta kohokohta oli, kun tilasimme ämpärillisen jäätelöä. Söimme sen 12 minuutissa, ja meitä oli viisi henkilöä syömässä sitä.

Ruoan jälkeen puhaltelimme saippuakuplia sitä aiemmin näkemäämme samuraita päin, ja tämä samurai yritti hajottaa saippuakuplat miekallaan. Eigamuran jälkeen oli tarkoitus lähteä käymään Nijo linnassa, mutta matkaan tuli pieniä mutkia. Ensiksi kävelimme kaikessa rauhassa bussipysäkille. Siellä halusimme varmistaa, että meneekö kyseinen bussi sinne minne halusimme mennä. Nainen kertoi, että se bussipysäkki oli väärä, joten lähdimme kävelemään takaisin Eigamuraan päin, jonka lähellä oikea bussipysäkki kuulema oli. Eigamuran porteilla kysyimme neuvoa vahtimestarilta, ja hän sanoi, että olemme ihan väärässä suunnassa. Hän sanoi meille, että se bussipysäkki olisi muka siinä suunnassa missä aikaisemmin olimme. Kiersimme tämän paikan kokonaan, eikä mitään löytynyt, joten vähän huiliaksemme etsiskelemistä menimme temppeliin joka sattui olemaan siinä vieressä. Istuimme temppelin portailla vähän aikaa, ja mietimme mitä voisimme tehdä. Päätimme kuitenkin että etsimme sen oikean pysäkin, ja menemme sinne linnaan niinkuin olimme aikaisemmin sopineet. Kävelimme pitkän matkan bussipysäkille, ja kun pääsimme pysäkille meille kerrottiin että se bussipysäkki oli väärä, että meidän piti mennä toiselle puolelle katua. No mehän menimme, ja siellä meille kerrottiin, että se puoli oli väärä. Ayelet oli vihainen sille miehelle joka oli aluksi meille valehdellut. Pääsimme sitten vihdoin bussiin ja olimme matkalla linnaan. Vaihoimme bussia jossain vaiheessa, ja istuimme siinä bussissa kaksi minuuttia, ja olimme perillä. Olisimme oikeasti voineet kävellä sen makan, mutta ohjeissamme sanottiin että pitää ottaa bussi niin mehän otimme. No perille päästyämme huomasimme, että Nijo linna oli mennyt kiinni neljältä, ja tässä vaiheessa kello oli jo kuusi. Illalla oli vaikea kävellä ruokasaliin, koska jalat olivat ihan kuolleet sen päivän kävelemisen takia. Seuraavaa päivää odotellessa.



- Iffie

人生に一度のチャンス ！！

OSS !

Pitkästä aikaa taas. Tää viikko on kyl ollu aika tapahtumien viikko pakko sanoa. Mun viikko nyt alkaa lauantaista koska kirjotin viimeks viime viikon perjantaina. Ni lauantaina mun kaverit koulusta tuli meille, ihan vaa sen takii koska mun host äiti haluu parittaa tyttärensä ulkomaalasten poikien kanssa. Mut sit kutsuin mun pojat kans tänne, eli Shinjoun ja Zoun :)) Sit tuli viel Tsitika. Oli kyl oikeesti aika kivaa, eikä uskois et pelaamalla Mario Cartia väsyis niin nopeesti ku me kaikki :D Mut joo, host mama oli sit tehny hyvää ruokaaki, ja se teki kans korvapuusteja hihihih. Sit pelattiin sitä yht torni pelii minkä nimee en vaan saa päähäni nyt millään, se on se semmone mis pitää vetää niit palikoita välistä. Nii no joo täs on kyl hieno kuva kans siitä pelistä ja Maxista:

Zou tossa taustalla vetää jotain erittäin kaunista ilmettä <3

Tässä on sit tämmönen söpö yhteiskuva kaikista <3

Sunnuntai oli aika mahtava kyl kans. Iha ekaks mentii minä, Ayano, Rika, Chayse ja Max Sendaihin. Aateltii et ostetaa jotku lahjat näille kroatialaisille ku ne oli lähössä. Ni kierreltii sit kaikkii kauppoja, ostin sit niille tytöille usamimit jotka on semmoset pupun korva jutut. Ne on nyt muotii tääl, ei mitenkää hienoi kuitenkaa. Sit ostin Domagoille paidan, mihin sitte suunniteltii et kirjotetaan kaikkee jännää. Sit mentii semmoseen musiikki kauppaan mis oli hirveesti pianoi, ni päätettii Ayanon kaa ruveta vetää jotain, ni mä sitte soitin sitä pianoo miten nyt osasin ja sit laulettii yhessä Utada Hikarun First Love biisii. Kävin sit ostaa mun uudelle iPodille sen suojuksen niinku lupasin hihih. Käytii sit tytsyjen kaa purikurassaki.

Mun lemppari <3

Sit Oli kroatialaisten Sayonara party, mentii kaikki karaokeen. Oli aika hauskaa ku se huone viel oli semmone helkkarin iso ja sit siin oli semmonen pikku lava :D Tsitika toi sit sinne karaoke mestaan yhen kiinalaisen poitsun, ni se veti sit jonku kiinalaisen Rap biisin. Ei jumalauta se oli kyl hienoo mä sanon. Ylläri ylläri laulettiin sitte Rikan kaa sitä Tokyo Driftin biisii taas miljoonatta kertaa.

Laulettii Ericin kaa Paranoid :D

Okei, sit maanantaina mun kurkku oli ihan helvetin kipee oikeesti. Kuvittelin et se johtu vaa siitä et olin laulanu nii hirveesti sunnuntaina, mut sit ku tulin koulust kotiin ni mitattii kuume ni sitäki sitte oli. Voi ku kiva oikeesti. Aattelin et olin iha paska kaveri ku en menny kroatilaisten vikoina päivinä kouluun. Harmitti ihan sikana oikeesti. Tiistai ja keskiviikko oikeesti meni siinä et nukuin, katoin sinkkuelämää, söin, nukuin. Olin iha kuollu. No mut torstaina oli sitte pakko mennä kouluun ku ei enää kuumettakaan ollu, mut iha hyvä vaan koska se oli se päivä ku kroatialaiset lähti. Mut niinku olin oikeesti vitsin hyvä oppilas, menin liikkaanki heti sinä päivänä ja oikein kunnolla pelasin sulkapalloa. Sit meil oli bilsaa taas oli tosi kivaa, pelasin iPodil pasianssii koko tunnin ajan. No mut sitte oli enkkuu, ni sain sit auttaa kaikkii enkussa ku ne vaan on niin huonoja, anteeks et sanon näin. Rakastan mun luokkalaisii, mut ne vaan ei osaa englantii... Mut joo siin meni sit ajantaju ihan kokonaa ni tuli hirvee paniikki sit ku unohin et piti lähtee aikasemmin, koska oltiin kaikki menossa lentokentälle hyvästelee kroatialaiset. Ei herranjumala mitä draamaa lentokentällä oikeesti. Kaikki itki ihan sikana. Myönnän että olin yksi niistä jotka itki, mul on nätti kuvaki.


Doroteaa ja Domagojta tulee varmaa kaikist eniten ikävä. Oikeesti, jotenki niin tyhjää ilman niitä. Perjantaina koulussa kuulin jotain kova äänisten tyttöjen puhetta ni olin heti et "KROATIALAISET !!" mut sit muistin et ne lähti kotiin ;___;

Nii tosiaan oon ihan sika innoissani, ku ollaan lähössä Kyotoon ja Oosakaan joululomalla. Ihan sika siistii oikeesti en kestä !!! Pääsen tekee kaikkee jännää siellä. Mietin sitä et voisin koittaa sitä Geishaks pukeutumis juttuu vaik se maksaaki ihan sikan, mut se on semmone once in a lifetime chance. Ni oikeesti haluisin koittaa :)) Oon säästäny kiltisti rahaaki tätä varten ni hihihihi Shoppiiiing !!

Mut joo tässä kaikki täl kertaa ! Näkemisiin !

- Iffie

佑佳は変でもだいすきよ！！

Terve terve, viikko on viime kirjotuksest ja aattelin et tää voi olla ihan hyvä tämmönen aikaväli näille kirjotuksille ni saan sitte enemmän kirjotettuu joka kerta :)) Koe viikko loppu onneks, ei enää niit tylsii japanin tunteja vaan ihan normaalii koululaiffii taas. Oli olikeesti ihan kauhee ikävä mun luokkalaisii, niitten kaa tulee vaa aina heitettyy niin kauhjeesti kaikkee läppää. :DD Sit ku ei Shinjouta tai Zouta nähny viikkoon ni oli kyl ihan kauheeta, tuli hirvee ikävä mun poitsui. yhyy. Mut joo maanantaina pääsin sit taas bilsan tunnille. Vihasin ihan sikana bilsaa aluks, mut nyt ku alan vähitellen ymmärtää mistä puhutaan ja pystyn jo jonku verran lukee tekstei ni on ihan kivaa. Mut sit taas ku maanantaina vaa tarkistettii kokeita ni mul oli vähän tylsää ni tein mun bilsan paperista "Japanese Gomibakon" eli japanilaisen roskiksen.

Host iskä kuvitteli osaavansa englantii hirveen hyvin ni se sano siihen sen Japanese :D
Tosiaan sitte maanantaina tilasin ittelleni iPod classicin amazonista. Kiva ku se on tääl niinku 55€ halvempi ku suomessa. Haistatan kylla paskat suomen veroprosentille. Täl viikol on muute joka päivä ollu tosi hyvä bento koulussa. Bento on siis lounas boksi. Tyylii jotain riisii ja sitte lihapullii ja japanilaista perunasalaattia. Mä sanon että se on ihan sika hyvää !! Rakastan sitä yli kaiken !! En kyl osaa tehä sitä, mut mun ruoanlaittotaidot tiedetään. Tuli just tos vähä aikaa sit mainos mis ulkomaalanen nainen yritti paistaa kananmunaa mut se jäi pannuun kii ni mama oli heti et "Ifi on päässy telkkariin" :DD

Tässä on kuva ku oltiin vessareissulla. Minä ja Erika <3
Must on hauskaa ku me mennää aina kaikki tytöt yhessä käymää vessassa. Koko tyttölauma. No mut ei meit oo kyl ku vaa jotain 8... Heh heh. Tää yks meijän luokkalainen tyttö ei oo ollu nyt viikkoon koulussa ni otettii sitte kans kuva mis oli kaikki muut tytöt ja sitte taulille kirjotettiin japaniks et "Hashiura get well soon" sori nyt ei suomipää toiminu :D

Keskiviikkona meil oli taas enkkuu ja voi että oli ihanaa, pääsin lukee taas enkkuu koko luokallle. Mä vannon se ope rakastaa mua. Se vielki kuvittelee et englanti on mun äidin kieli, mut en mä täs vaihees enää viitti mitää sille sanoo. En kyl oikeesti vaan kestä sen huonoo englantii. Teki tos yks kerta mieli lyödä sitä kirjalla päähän ja mennä ite opettaa. Kiva ku niitten lausuminen on ihan hirveetä, enkä yhtää ihmettele ku opettajatkaa ei mitää asialle tee. No mut sitte terveystiedon tunnilla ope ei tullu ni heheheh mä rupesin opettaa näille suomee :DD opetin niille miten meijän aakkoset lausutaan ja sitte miten syntymäpäivät sanotaan. Eli niinku ku Misakille opetin ni se oli "kuudestoista kuudetta tuhatyhdeksänsataayhdeksänkymmentäkolme". Kesti kyl ehkä vä aikaa et sain sen sille kunnolla opetettuu, mut kyl sit lopulta jotain saatii aikaseks.

No sitte mennää torstain puolelle. Torstai on varmaa mun lemppari päivä viikossa ku meil on kaks ekaa tuntii liikuntaa ja sitte meil on bilsaa ja sitte englannin Oral Communication tunti. I LOVE IT. Siis ku sillee meijän liikkatunnit on sellasii, et meijän ei tartte tehä mitää jos ei haluta, eli perjaattees voidaa vaa nukkuu, eikä kukaa tuu sanoo mitää. Mut eile pelattii tennistä ni oli hauskaa. Sit näytin niille, et miten suomalaista pesistä pelataan. Nää oli iha ihmeissää siitä ku se hitter on picherin vieressä. Ei nyt aivot toimi ni en muista suomeks noit sanoi. Sit mun luokkalaiset pojat kehu mun potkuja ku potkasin niille jalkapallon sillee suhkot korkeesti hehe. No mut joo bilsan tunti oli taas semmonen perus et kirjotettii vaa paperille mitä ope kirjotti taululle. Alan oikeesti tottuu jo siihe et kirjottelen kanjeja. Osaan jo lukeekki jotain 120 kanjii ni iha hyvin menee toistaseks. Sit meil oli OC tunti. Eli homma on tää Kroatialaiset on lähössä ens viikon torstaina kotiin, ni mun luokkalaiset sit teki niille kortteja ja kirjotti niihin sitte kaikkee. Autoin niitä tottakai niitten englannin kaa, eihän ne muuten pärjää, vaik kyl Shinjoun ja Zoun enkku onki aika hyvä. Sit ku meil on tällane juttu nyt ollu et ku tää yks kroatialainen Miha, aina pörröttelee mun luokkalaisen Nobujan hiuksii, ni Nobuya sit kirjotti siihe korttiin et "I love you" (Ei ainakaa mun idea hhihihi). No pelattii sitte uunoo kunnes noi kroatialaiset tuli. Oli muute oikeesti ihan sika hauskaa pelata sitä, siin on niin helpot säännötki ni pysty sit helposti pelaa. Mut sit ne kroatialaiset tuli, ni mun luokkalaiset anto niille kortit. Miha rupes itkee ku luki sen Nobujan tekstin, oli ihan sika ihanaa. Mut sit kaikki rupes itkee niis kroatialaisista, ni oli vähemmän ihanaa.

Tässä nyt on tällane Nobuyan ja Mihan rakkauskuva. Miha pussas Nobuyaa poskelle ni poikaraukka oli iha shokissa sen jälkee. Mut olin sit sille silee et "hontouni ureshii deshoo? :D" eli no suomennos on et "oot oikeesti ilonen vai mitä" ni se vaa nauro. Oli se ihan jännää :P Mentii sit koulun jälkee mä, Ayano, Rika, Chayse, Max, Eric, Domagoi, Misa ja Keiko tonne Double Maroniin, joka on siis kakku kauppa. Mä niin rakastan sitä paikkaa ja niin rakastaa moni muukin. Meil jotenki aina vaa tulee kaikki parhaat jutut mielee siellä. Tässä ois nyt sitte pari kuvaa sielt :)


Älkää ees kysykö mitä tos tekstissä lukee. Mä en osaa ranskaa :D
Tosiaa, tänää sitte oliki tosi kiva päivä. Heräsin aamulla siihe et mummo imuroi. Ärsyttävää mut pakko kestää. Joo ja ulkona sitte tuli vettä ku esterin perseestä. Mun päivää parans se et meil oli vaa kaks tuntii kouluu <3 Kävin sit koulun jälkee hakee mun Gaijin Cardin ja nyt ollaan laillisesti maassa :D AINII JA MUN IPOD TULI KESKIVIIKKONA UNOHIN :D

- Iffie

あたしお金より何もいらない ！！

Eilen oli ihan jännä päivä ku oli se kiitos päivä juttu. Alotettii joskus ysiltä kaikki hommat, eli kokkaaminen. Ja niinkuin kaikki varmasti tietävät mä olen ihan mestari kokki. En pysty paistamaa kananmunaa ilman, että se palaa ja menee palasiks... Eli mut sit pistettiin "Team Potaton" johtajaks. Mut sain Ayanon avuks onneks ei ois muuten toi perunoitten keittäminen onnistunu, ei pysty kunnol kommunikoimaan niitten otaku poikien kaa.


Must tuntuu kyl et kustii niitten potaattien keittämisvaihe ku ne jäi vähän koviks... Sit meijän piti kuorii ne sen jälkee ku ne oli keitetty, ni nää katto mua iha ihmeissään ku käytin haarukkaa ja veistä kuorimiseen ku ne teki sen käsin. Olin vaa sillee et "Näin meille opetettiin koulussa" :D Otakupojat ja Domagoj onneks hoiti muussaamisen, ei multa ja Ayanolta olis voimat millään riittäny. Ayanon pikkusiskoki tuli sinne auttamaan, mut se kyl melkeempä seiso vaa vieres. Mut ei haittaa :D Muut sitte kokkas kaikkee muuta kiitospäivä safkaa niinku joku kurpitsapiirakka ja sitte kanaa ja öö joku semmone vaahtokarkki juttu mis oli jotain ällöttävää juttuu.

Chayse yritti tehä jotain kana juttuu... Onneks en edes maistanut...

Ja tältä meijän muussi sit näytti. Pakko sanoo et siit tuli kyl tosi herkkuu :))) NII NII SITTE kaikki sano et Mun ka Yurien tekemät korvapuustit oli tosi hyvii ja meilt pyydettii reseptiä !!! >8P Hyvä suomi ja suomalaiset herkut.
Mama yritti kokoajan parittaa noit mun pikkusiskoi Maxin ja Chaysen kaa. Chayse pyys meitä sitte mukaan tonne Outlet Parkiin ku siel on maailma pyörä. Mun siskot oli sitte iha innoissaan :D Me sit tehtii sillee et mä menin Ayanon ja sen siskon kaa sinne maailman pyörään ja Max ja Chayse meni noitten siskojen kaa. Chaysen idea, pitää muistaa kiittää sitä viel siitä, mut nyt Yuka on iha rakastunu siihe. En todellakaa ymmärrä mitä se siinä näkee, mut antaa olla :D Käytii sitte vähä shoppaakki, ostin odelle tosi ihanan joululahjan. Semmosen dublo jutun mis on niinku autot leffasta Martti ja Sheriffi. On varmaa iha innoissaan ku saa sen hehehehhe. ÄITI EI SITTE KERRO ODELLE SIITÄ JOULULAHJASTA !!

Tällasen kuvan otin mun rakkaan Jackie Chanin kaa <3
No siinä oliki melkeenpä kaikki eilisestä.
ELI SIIS TÄNÄÄN jumanskuikkeli. Herättii kaikki 6 aamulla, mentii sellaseen zen buddhalais temppeliin. Mentii sellasee huoneeseen, jossa oli jotain 20 semmosta pientä pyöreetä tyynyy lattialla. Jouduttii kaikki istuu risti-istunnossa ja sit siinä sitte istuttiin tunti ku se pappi äijä kilisteli sitä sen kelloo. Mä sanon, mun jalat meni ihan tunnottomaks, ne kuoli. Sit ku kaikki vaa nous ja oli lähtemässä, ni joo yritinhä mä. Kaaduin heti. Ei enää ikinä !! En kyllä mene, herranjumala. Jalat oli niin huonos kunnossa sen jälkee et ois melkee voinu viedä amputoitavaks. Siinä se pappi sitte mulle jotain viel selitteli, en ymmärtäny kyllä melkeen yhtään mitään. Mut hiffasin et se selitti jotain buddhasta. Sit mentii mäkkiiin hakee aamupalaa, mut olin tosi pettyny, koska niillpä ei ollu mitää muuta ku jotain muffineja... ei edes juustohampurilaisia ;_____;

Oon nin väsyny. Meen varmaa taas nukkumaan jossain vaihees.

Pommitan tähän nyt näit kuvii eilisestä :DDD






- Iffie